keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Makrotex / LANKA
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Ennen oli tärkeätä, että parsinlankaa oli käsillä. Lisäksi piti olla myös taito sitä käyttää. Parsiminen oli taitolaji. Parhaimmillaan taidetta! Kun ajattelen hienoimpina pidettyjä sukkia silloin kun olin pikkutyttö ja nyt: kehitys on kulkenut melkoisen matkan! Olen ostanut osan langoista kirpparilta. Osa on ollut äidiltä perimässäni isäni tekemässä ompelulaatikossa.
klikkaa!
Kuvaaja
Tervetuloa kuvamaailmaani!
Ei mikään eilisen teeren poikanen kuvailee Olympus E420
kameralla sekä Canon IXUS 115HSkameralla.
kameralla sekä Canon IXUS 115HSkameralla.
Canon siksi, että on hyvä olla kamera mukana
aina ja kaikkialla ja tämä on sopivaa kokoluokkaa. (En ole oppinut kuvaamaan kännykällä=o)
Kuvaajalla siis on kilometrejä mittarissa, vaikkakaan ei kuvaajana .
Vanhempi pikkukamera on pikkuinen Samsung Digimax L70
sillä otettuja kuvia täällä on myös paljon aikaisemmissa kuvissa. Kaikki ennen syyskuuta 2010.
Se kamera onkin jo perikunnan hallussa.
Kuvaaminen on haastavaa puuhaa. Oppimista on loputtomasti!
Mottona vaikka:"Oppia ikä kaikki!"
Tykkään kommenteista =o)
Kiitän etukäteen ja takakäteen!
Mieleesi tuskin pälkähtääkään kopsata kuviani ilman lupaa.
(Laitetaan nyt kumminkin tähän kun semmoinen tapana on).
aina ja kaikkialla ja tämä on sopivaa kokoluokkaa. (En ole oppinut kuvaamaan kännykällä=o)
Kuvaajalla siis on kilometrejä mittarissa, vaikkakaan ei kuvaajana .
Vanhempi pikkukamera on pikkuinen Samsung Digimax L70
sillä otettuja kuvia täällä on myös paljon aikaisemmissa kuvissa. Kaikki ennen syyskuuta 2010.
Se kamera onkin jo perikunnan hallussa.
Kuvaaminen on haastavaa puuhaa. Oppimista on loputtomasti!
Mottona vaikka:"Oppia ikä kaikki!"
Tykkään kommenteista =o)
Kiitän etukäteen ja takakäteen!
Mieleesi tuskin pälkähtääkään kopsata kuviani ilman lupaa.
(Laitetaan nyt kumminkin tähän kun semmoinen tapana on).
Kuvahaaste:
klikkaa!
TAKAISIN
Blogiarkisto
-
►
2018
(1)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2016
(7)
- ► toukokuuta (3)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2015
(12)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2013
(10)
- ► toukokuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
-
►
2012
(65)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (7)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (14)
- ► tammikuuta (17)
-
►
2011
(110)
- ► joulukuuta (22)
- ► marraskuuta (9)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (12)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2010
(119)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (13)
- ► huhtikuuta (22)
- ► maaliskuuta (35)
- ► helmikuuta (9)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2009
(42)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (14)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2008
(317)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (15)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (26)
- ► maaliskuuta (26)
10 kommenttia:
Myönnän vielä parsivani joskus, tai viisainta olisi käyttää sanaa kursiminen.
Täytyy myöntää, etten enää muista, miten sitä parsitaan ... :)
Kyllä vielä minäkin saatan parsia, tuo "pulikka" vaan puuttuu, joudun käyttämään pulloa apunani ;=)
Joo ennen sukkia käytettiin kauan, parsittiin moneen kertaan (minunkin lapsuudessa). Itse välillä parsin jotenkuten, mutta ei se kivaa hommaa ole :)
Minule tulvahti myös lapsuus heti mieleen parsinlangoista. Parsiminen saisi ola käytössä vieläkin.
Todella parsiminen on taidetta. Vieläkin jotain parsin. Sukatkin ovta halventuneet, mutta silti haluan käyttää niin kauan kuin mahdollsita ja villasukathan toki parsii mielellään - tosin nykyvillalangatkin kestävät kauan, koska niissä on usein mukana sekoitetta.
Nostalgista.
Ihania vanhoja lankoja. Muistan tuollaisia äidillä olleen. Minä en kans oikeen hyvin osaa parsia, kursimista se mullakin on :)
Se taideparsiminen on sellaista, että eivät "suuret ikäluokatkaan" voi oikein varmoja olla ovatko koskaan sellaista nähneet, jos ei itsellä ole ollut iloa omistaa taideparsittua vaatekappaletta. Sitä näet ei silmällä erota mikä kohta on paikattu. Olen tutustunut aiheeseen tutkimalla vanhoja koulutöitä eräällä ystävättärelläni joka on erittäin taitava ompelija. Eipä löytäisi paikan kohtaa ellei sitä olisi harsimalla merkitty! Taikuutta!
Parsimisen taito on katoavaa perinnettä.
Lähetä kommentti