keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Makrotex / LANKA


Ennen oli tärkeätä, että parsinlankaa oli käsillä. Lisäksi piti olla myös taito sitä käyttää. Parsiminen oli taitolaji. Parhaimmillaan taidetta! Kun ajattelen hienoimpina pidettyjä sukkia silloin kun olin pikkutyttö ja nyt: kehitys on kulkenut melkoisen matkan! Olen ostanut osan langoista kirpparilta. Osa on ollut äidiltä perimässäni isäni tekemässä ompelulaatikossa.

10 kommenttia:

Kuvittelija kirjoitti...

Myönnän vielä parsivani joskus, tai viisainta olisi käyttää sanaa kursiminen.

TelluT kirjoitti...

Täytyy myöntää, etten enää muista, miten sitä parsitaan ... :)

Sirpa kirjoitti...

Kyllä vielä minäkin saatan parsia, tuo "pulikka" vaan puuttuu, joudun käyttämään pulloa apunani ;=)

Matkatar kirjoitti...

Joo ennen sukkia käytettiin kauan, parsittiin moneen kertaan (minunkin lapsuudessa). Itse välillä parsin jotenkuten, mutta ei se kivaa hommaa ole :)

kaari3 kirjoitti...

Minule tulvahti myös lapsuus heti mieleen parsinlangoista. Parsiminen saisi ola käytössä vieläkin.

pappilanmummo kirjoitti...

Todella parsiminen on taidetta. Vieläkin jotain parsin. Sukatkin ovta halventuneet, mutta silti haluan käyttää niin kauan kuin mahdollsita ja villasukathan toki parsii mielellään - tosin nykyvillalangatkin kestävät kauan, koska niissä on usein mukana sekoitetta.

arleena kirjoitti...

Nostalgista.

-maiju- kirjoitti...

Ihania vanhoja lankoja. Muistan tuollaisia äidillä olleen. Minä en kans oikeen hyvin osaa parsia, kursimista se mullakin on :)

Sisko kirjoitti...

Se taideparsiminen on sellaista, että eivät "suuret ikäluokatkaan" voi oikein varmoja olla ovatko koskaan sellaista nähneet, jos ei itsellä ole ollut iloa omistaa taideparsittua vaatekappaletta. Sitä näet ei silmällä erota mikä kohta on paikattu. Olen tutustunut aiheeseen tutkimalla vanhoja koulutöitä eräällä ystävättärelläni joka on erittäin taitava ompelija. Eipä löytäisi paikan kohtaa ellei sitä olisi harsimalla merkitty! Taikuutta!

Millin kirjoitti...

Parsimisen taito on katoavaa perinnettä.